OIKEUTETTU VIHAPUHE LISÄÄNTYY

Toissapäivänä Iltalehden lööppi huusi: ”Rankka huumori johti verilöylyyn.” Tuli mieleeni oma tilanteeni. Olen saanut kaikkiaan viisi tappouhkausta. Niistä kolme tuli puhelimitse ja kaksi kirjekuoreen suljetulla postikortilla. Minulla ei edes välähtänyt mieleen tehdä rikosilmoitus. En ollut uhkauksista moksiskaan. Päättelin, että uhkailijat olivat avun tarpeessa, en minä.

Kolme uhkauksista liittyi projektiini, jossa keräsin vitsejä hulluista, mielisairaaloista ja psykiatreista. Tuotoksena syntyi Kalevi Kalemaan toimittama vitsikirja ”Voiko vessanpytystä pilkkiä? Kaskuja hulluista ja hullujen hoitajista.” (Mielenterveyden keskusliitto 1997). Osa mielenterveyskuntoutujien omaisista ei nähnyt teemassa mitään nauramisen aihetta.

Kaksi uhkausta liittyi Rovaniemellä perustettuun mielenterveyskuntoutujien hoitokotiin. Se sijoittui hintavaan kaupunginosaan. Ylemmän keskiluokan ihmiset pelkäsivät, että hoitokodin asukkaat aiheuttavat häiriötä; uskaltavatko he edes lapsiaan ulos päästää? Tietenkin ajatuksissa kyti myös huoli talon myyntihinnasta.

Järjestin uudessa hoitokodissa tutustumis- ja keskustelutilaisuuden kaikille kiinnostuneille. Hoitokodin edustajien ja itseni lisäksi tilaisuudessa puhui sosiaalipolitiikan professori Kyösti Urponen ja Ylen Lapin radio teki aiheesta näyttävän jutun. Tilaisuuden osanottajat ja talon asukkaat kahvittelivat yhdessä. Asiat muljahtivat kohdalleen, eikä kenelläkään ole tietääkseni ollut aihetta valittaa. Asenteet oikenivat tiedon ja myöhemmän käytännön myötä.

Molemmissa tapauksissa, sekä vitsikirjassa että hoitokodin sijoituspaikassa, vihapuheen syntyminen oli ymmärrettävää. Kun mielenterveyspalvelut eivät toimi, joutuvat omaiset koville. Väsyneenä on vaikea nauraa omalle tilanteelle. Kun naapurustoon muuttaa joukko skitsofreenikkoja, on luonnollista että sairautta tuntemattomille asukkaille, etenkin pienten lasten vanhemmille, nousee pelkotiloja.

Vihapuhe syntyy usein väsymyksestä ja tietämättömyydestä. Yleisemmällä tasolla vihapuheen taustalla on turvallisuuden menettämisen pelko tai turvattomuus.

Viha on yksi ihmisen luonnollisista tunteista. Vihaa ei pitäisi peittää sisäänsä, sillä kyllä se sieltä joskus purkautuu. Vihan tunteissa elävä ihminen on avun tarpeessa.

On ihmisiä, jotka oppivat tarvitsemaan vihaa perustellakseen tekemisiään. Vihreiden ja Perussuomalaisten keskinäinen vihanpito purkaa tuhansien ihmisten vihalatauksia. Osapuolet voivat perustella monet teoistaan toisen olemassaololla. Puolueet ovat ansainneet jonkinsorttisen rauhanpalkinnon esimerkillisestä vihan kanavoimisesta.

Useimmiten parasta lääkettä on kanssakäyminen vihan kohteen kanssa ja tiedon lisääminen. Esimerkiksi venäläisvihaajat ovat aivan valtaosaltaan ihmisiä, jotka eivät tiedä hölökäsenpöläystä venäläisyydestä, slaavilaisuudesta ja ortodoksisuudesta. Jukka Mallisen tapaisia tietoisia venäläisvastaisia ideologeja on sittenkin harvassa. Oma joukkonsa ovat vihaajat, joilla tunteen voimakkuus on pannut kategoriat epäjärjestykseen, epäolennaisuudet ylittävät olennaiset. ”Venäläisten kanssa ei pidä edes neuvotella” –tyyppien vihapuhe ansaitsee vain säälin.

Luonnollisena tunteena jokaisella ihmisellä on oikeus vihaan ja vihan tunteisiin. Minä tunnustaudun vihapuhujaksi. Minä vihaan armottomasti ihmisiä teurastavia tappajien rahoittajia ja käskijöitä, ja kohdistan vihani etenkin tuhoisimpiin heistä. Minä vihaan yhdysvaltalaista aseteollisuuden ja poliitikkojen liitoa, mutta en silti vihaa yhdysvaltalaisia kansana. En vihaa edes sotilaita henkilöinä, sillä monet asiat vievät osan ihmisistä harhateille.

On oikeutettua vihapuhetta, joka ei edellytä välttämättä edes henkilökohtaista vihantunnetta. Tämän vuosituhannen mittavinta vihapuhetta Euroopan unionissa ovat pitäneet espanjalaiset, kreikkalaiset, portugalilaiset, mutta myös belgialaiset ja saksalaiset, jotka ovat valtavin mielenosoituksin vastustaneet maansa poliitikkojen kurjistamispolitiikkaa. Heidän vihapuheensa on kaikunut kovaa ja kauas ja on ilmeistä, että se tulee jatkumaan, ehkä jopa vahvistumaan päätellen siitä, että köyhyys ja työttömyys unionissa ovat jatkuvassa kasvussa. Tätä vihapuhetta valtamedia välttelee käsittelemästä.

Kansojen vihapuhetta pelätään. Mutta sitä eivät pelkää kansat, vaan he, jotka ovat toimillaan heikentämässä ihmisten oikeuksia.

Havaitsemme, että termi ´vihapuhe´ on huono. En voi olla ajattelematta, että koko termi on otettu käyttöön sen epämääräisyyden vuoksi. Ensin kiihotetaan ihmisiä vihapuhevastaisuuteen koskien maahanmuuttajia ja seksuaalisia vähemmistöjä, sitten samat tahot kiihottavat vihapuheeseen venäläisiä vastaan.

Ikävää, että enemmistö näyttää aina seuraavan mukana.