VIHAPUHE LEVISI KIRJAMESSUIHIN

TULEEKO MESSUISTA SOTAPROPAGANDAN KENTTÄ?

Ensi vuoden Helsingin kirjamessujen teemamaa on Venäjä. Messuvierailla on mahdollisuus tutustua ehkä maailman parhaaseen kirjallisuuteen ja sen perinteeseen.

Kulttuuri yhdistää. Sen avulla kansat ja ihmiset oppivat tuntemaan toisiansa, toisten tapaa ajatella ja toimia. Kulttuuri lisää vuoropuhelua ja opettaa ymmärtämään. Kulttuurin vuoropuhelussa kasvamme rauhaan.

Jos meillä vain on kyky vastaanottaa rauha tietoisuuteemme, mieleemme ja sydämeemme.

Kaikilla ei ole.

1920- ja 1930-luvuilla Suomen kirjoittajien enemmistö rääkkyi oikeistomedian mukana Venäjän vastaisuutta. Nyt heitä ei kulttuurikentässä muista kukaan. Sen ajan kirjailijat ja taitelijat elävät edelleen. Yhdestä heistä, porvarillisesti ajattelevasta Olavi Paavolaisesta on tänä vuonna ilmestynyt väitöskirja ja kaksi elämäkertaa.

Siinä ei ole mitään erikoista, että Venäjä-vihassa elävä ja siitä voimansa saava Sofi Oksanen oksensi heti kirjamessujen Venäjä-teemalle siitä kuultuaan (HS 1.12.2014), mutta että perässä pärskii opettajakoulutuksen saanut Maaria Päivinen.

Opettaja Päivinen pitää Venäjän pyytämistä teemamaaksi ”törkeänä” (Voima 10/2014). Hänelle kulttuuri näyttää olevan aseenkalistelun kaltaista vastakkainasettelua. Vihapuheillaan opettaja Päivinen asettuu sotapuhujien kylkeen.

Opettaja Päivinen on opiskellut kirjallisuutta yliopistossa. Yleishistoria- ja kulttuurihistoriatietonsa hän näyttää ammentaneen facebookista ja youtubesta. Hänen ajatuksenkulkunsa etenee ilmeisesti jotenkin niin, että koko Venäjän kansa on väärässä, koska se kannattaa maansa nykyistä politiikkaa. Ja koska Päivinen itse ja hänen palvelemansa oikeistomedia ei sellaista suvaitse, venäläiset ovat vihapuheen väärtejä. Suvaitsevaisuudella on näet rajansa.

Suvaitsevaisuus ei ole mitään tasa-arvohömpötystä, jonka mukaan erilaiset kansat ja ihmiset ovat samanvertaisia keskenään.

Kulttuuri- ja kirjallisuushistoria kertoo, että sillä jolla on sananvapauden valta, muokkaa käsitteet mieleisekseen. Britanniassa ja Yhdysvalloissa kehitetyn propagandan mukaan vallan kielessä hoidetaan, rauhoitetaan, ohjataan ja ehkäistään. Sen sijaan vihollismaissa pakotetaan, ammutaan, hävitetään ja tapetaan.

Neutronipommia kutsutaan Yhdysvalloissa ”tehostetun säteilyn aseeksi”. Se on neutronipommia rauhoittavampi ilmaisu. Pahalta eivät kuulosta myöskään yhdysvaltalaiset tappo-ohjukset, sellaiset kuin Poseidon, Titan, Afrodite ja Peace Maker. Rauhaa ja ihmisarvoa palveleva kulttuuri – voiko kulttuuri muuta ollakaan – paljastaa näiden sanojen takana olevan todellisuuden.

Raportti: CIA käytti aiemmin tiedettyjä julmempia keinoja terroriepäiltyjen kuulusteluissa (Yle 9.12.2014).

Länsi- ja oikeistomedia tarvitsevat kipeästi apulaisia näkemään ihmisoikeus- ja sananvapausongelmia kaikkialla muualla, mutta ei kotona.

Yhdysvaltain propagandatoimistoilla ja läntisellä uutistuottamolla AFP-Reuters-AP on tarve nostaa esille teemoja, jotka vievät huomion pois Yhdysvaltain heikosta demokratiakehityksestä sekä neuvoteltavasta TTIP-sopimuksesta, joka nakertaisi vakavasti myös Suomen demokratiaa ja kansalaisoikeuksia (liberalistisella uuskielellä sanottuna, ihmisoikeuksia).

Propagandantekijät tietävät, että kun tiettyjä käsitteitä toistetaan riittävästi, usein kansalaisten mieli taipuu. Etnologian emerita professori Pävikki Antolan mukaan ”Sanan mahdin kauaskantoisin vaikutus piileekin siinä, että sanat eivät vaikuta meihin ja maailmaamme ainoastaan tilapäisesti, vaan ne muuttavat meitä ja sopeuttavat meitä kulloiseenkin maailmaan” (Kanava 8/2014).

Valtaosa yhdysvaltalaisista kannattaa CIA:n kidutuskäytäntöä (Yle 16.12.2014).

Opettaja Päivisen vihapuhe tukee niitä voimia Suomessa, jotka haluavat lisää aseita ja liittoutua sodan varalle Naton sotilasliittoon.

Kulttuuririntamalla on ensi vuonna odotettavissa, jos ei Sotshin vertaista, silti muhkea Venäjä-vastainen kampanja. Selvää on, että sen johtoon asettuu Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdet mallinukkeinaan sofit ja heidit ja rivi muita suvaitsevaisuuden fundamentalisteja.

Mielenkiintoista on seurata kummalle puolen viivaa Voima –lehti asettuu Helsingin kirjamessupropagandassa, rauhan vai vihankylvön.

Nyt tarvittaisiin olennaisiin sodanvaaran kysymyksiin paneutuvia rauhanjärjestöjä!

Vihapuheelle tulisi panna piste.

               *   *   *

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlien sankariksi nousi 101-vuotias sotaveteraani Hannes Hyvönen. Häntä hehkutettiin niin kauan kunnes Hyvönen huomautti, että vuoropuhelu itäisen naapurin kanssa on aseidenkalistelua uskottavampaa.

Porilainen Pentti Välimaa kysyy: ”Ketä vastaan me varustaudumme?” (Demokraatti 17.12.2014). Kysymys on hänen mielestä tarpeen ”sodan uhkaa lietsovien puheiden takia”.

”Jos Venäjää vastaan, tuskin Suomen vuosibudjetin varatkaan riittäisivät siihen, että pystyisimme pitämään uskottavaa puolustusta yllä sota-aseistukseltaan vahvaa naapurimaata vastaan.”

”Suomi voi nyt Venäjän kanssa harjoittaa vuoropuhelua turvallisuudesta. Siitä voidaan Moskovassa käydä keskustelemassa, vaikka kerran viikossa. Sekin tulee Suomen veronmaksajille huomattavasti halvemmaksi kuin yltiöpäinen varustautuminen. Suomessa on niitäkin, jotka hakisivat turvallisuutta Nato-jäsenyydestä. Se tietäisi sitä, että Suomen sijasta vuoropuhelua kävisivät muut.”

”Suomessa käytävä turvallisuuskeskustelu kumpuaa pitkälti sisäpoliittisista intohimoista. Muun muassa sodan uhalla pelottelu on yksi tapa kosiskella ääniä.”

               *   *   *

Osa suvaitsevaistosta kertoo, että he eivät kannata Natoa eivätkä sotaa. He vihapuhuvat Venäjää vastaan, koska kannattavat läntisiä arvoja, kuten valtamedian esittämiä ihmisoikeuksia.

Mitä ovat läntiset arvot? Läntisen liberalismin historian kertaaminen veisi liian pitkään. Se on satojen miljoonien tapettujen ihmisten historiaa. Suosittelen luettavaksi Domenico Losurdon Liberalismin mustaa kirjaa. Aina on erotettava toisistaan ihmisille suunnatut arvopuheet ja todelliset arvoteot toisistaan.

Läntiset arvot ovat sitä, että kun valtiot eivät kehtaa itse tapattaa, ne ostavat tappopalveluja yksityisiltä turva- ja sotayrityksiltä. Länsimaissa on noin tuhat yksityistä sota-alan yritystä. Virallisesti turva-alan yritysten työntekijöitä ei lueta sotilaiksi. Ne toimivat laki- ja vastuutyhjiössä. On hirtehishumoristista, että samaan aikaan kun läntiset johtajat kuten Barack Obama puhuu ihmisoikeustilanteesta Venäjällä, hän tapattaa yksityisfirmojen kautta ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Samaan aikaan mielipidetuottamo AFP-Reuters-AP toistamalla yksituumaista viestiään saa osan ihmisistä toistamaan samaa viestiä.

Sellaista sananvapautta.

Ketkä sitä Suomessa edustavat?

               *   *   *

Odotamme Helsingin kirjamessuja. Venäläinen kirjallisuus edustaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia niitä arvoja, joiden varassa ihmisarvon ja kulttuurien yhteisymmärryksen politiikka elää.