DEPRESSIO JA ADDIKTIO YLEISTYNEET

Aikakauttamme kuvaa dynamiikka psyykkisen vapautumisen ja henkilökohtaisen epävarmuuden välillä. Vapauden ja vastuun kasvaessa myös yksilön epävarmuus omasta identiteetistään ja omista mahdollisuuksistaan on kasvanut, mikä ilmenee usein voimattomuuden ja riittämättömyyden tunteina. Näiden tuntemusten yleinen ilmaus on erilaisten mielialahäiriöiden, erityisesti depressio- ja addiktio- ongelmien yleistyminen.

Siinä missä perinteiseen moraaliin nojaavan kuriyhteiskunnan jäseniä vaivasivat tabujen ja moraalisääntöjen rikkomuksista seuranneet syyllisyysoireet ja neuroosit, tuottaa nyky-yhteiskunnassa kärsimystä sosiaalinen häpeä siitä, että ihminen ei yllä ylimitoitettuihin tavoitteisiinsa. Tältä pohjalta syntyvää stressiä, turhaumia ja masennusta yritetään sitten poistaa psyykenlääkkeillä, päihteillä sekä muilla pakonomaisilla toiminnoilla.

Riittämättömyyden tunteet ja pakonomaisuus ilmentävät ilmentävät näin jälkitraditionaalisen yhteiskunnan patologisia Janus-kasvoja. Meidän entistä suuremman vapautemme kääntöpuoli on mielihyväkokemusten toistopakko ja siten kasvava alttius addiktoitua näitä kokemuksia tuottaviin aineisiin ja toimintoihin.

Kyse on siitä, että vapaa markkinatalous irrottaa ihmiset kulttuurisilta juuriltaan, jolloin heidän perinteisen elämäntapansa, arvojensa ja pyrkimystensä mielekkyydeltä putoaa pohja pois. Tämä tarjoaa hedelmällisen maaperän nopean tyydytyksen ja unohduksen tavoittelulle.

Raha, valta ja menestys voivat muodostua yhtä sokaiseviksi intohimon kohteiksi kuin konsanaan kossupullo tai rulettipöytä.

Lähde: Anja Koski-Jännes, Addiktioiden yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja yksilölliset kehitysehdot, ss. 88-89 teoksessa Pekka Kuusela & Mikko Saastamoinen (toim.), Hyvän elämän sosiaalipsykologia. Toimijuus, tunteet ja hyvinvointi. UNIpress 2014.