UUSLIBERALISTINEN POLITIIKKA TAPPAA LAPSIA

Nurkkaan ajetut epätoivoiset äidit ovat valtamediassa sosiaalipornon paalupaikoilla. Valtamedia siivuttaa täysin loogisen päättelyketjun. Se on itse vaatimalla vaatinut rakenneuudistuksia ja säästöjä sekä tukenut uusliberalistista talouspolitiikkaa. Sen seurauksena on enenevässä määrin ihmisiä, jotka eivät enää jaksa. Epätoivoon ajettuja äitejä syyllistetään heidän epätoivoisista teoistaan.

Suomi oli 1990-luvulle tultaessa maailman ainoita maita, joissa köyhyys oli käytännöllisesti katsoen poistettu. Sitten tuli suuri lama ja pankeille hätä. Valtio antoi pankeille toimeentulotukea summan, joka vastasi neljänneksen sen yhden vuoden budjetin menoista. Samaan aikaan se otti vähävaraisilta ihmisiltä pois summan, joka oli kymmenesosa pankkien saamasta toimeentulotuesta. Mutta tuolla pienellä summalla ihmiset olisivat pärjänneet.

Perinteinen sosiaalipolitiikka vaihtui hyvinvointipolitiikaksi. Hyvinvointipoliittisina toimenpiteinä lapsiperheiden kotipalveluja on supistettu rajusti, vuoden 1990 yli viidestäkymmenestä tuhannesta tämän hetken kahdeksaantuhanteen. Kotiin annettava tuki on enemmän kuin sen hetkisiä tukitoimenpiteitä. Kodissa käyvien ammattilaisten puoleen äidit, isät ja lapset voivat turvautua kaikessa kokemassaan hädässä. Perheen ja ammattilaisten vuorovaikutussuhde kantaa enemmän kuin vain päivittäisasiat.

Koska perheet eivät jaksa, lastensuojelun asiakkaiden määrä on räjähtänyt nousuun.

Tilanne ei korjaannu valtamedian mässäilyllä, vaan rahalla. Kukaan ei kiistä sitä, että Suomessa on ja suomalaisilla on ulkomailla enemmän rahaa kuin milloinkaan ennen. Nyt se makaa laiskana. Se pitää panna töihin. Sen tärkein työ on ihmisistä huolehtiminen.

Köyhyys Euroopassa lisääntyy. Siinä yksi syy, että eliitti kääntää ihmisten huomion muualla oleviin ongelmiin.

Köyhyys on palannut Suomeen. Työikäisestä väestöstä 7 prosenttia on pitkäaikaisesti köyhiä. Alle 25-vuotiaiden köyhyys on 13 prosenttia. Opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset katsovat hyvinvointia sivusta.

Suomen vanhuksia ei kiitetä heidän tekemästään tärkeästä työstä hyväksemme. Missään muussa Länsi-Euroopan maassa ei ole yhtä paljon köyhiä eläkeläisiä kuin Suomessa.