SOTE ON HYVÄ

Maahamme luotiin hyvinvointivaltio keskitetyllä hallinnolla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa se pelkistäen tarkoitti, että eduskunta sääti lait, sosiaali- ja terveysministeriö antoi asetukset ja sosiaalihallitus ja lääkintöhallitus ohjeistivat ja hyväksyivät. Samalla kaavalla hyvinvointia luotiin kaikilla yhteiskuntaelämän sektoreilla.

1990-luvun alussa alkoi hyvinvointivaltion keskeisimmän periaatteen universalismin rapauttaminen. Yksi keino sen onnistumisessa oli , ehkä paradoksaalisesti, kuntien itsehallinnon laajentaminen. Samaan aikaan, kun pankeille annettiin 50 miljardia, otettiin hyvinvointipalveluista muutama vaivainen miljardi pois. Eriarvoisuus hyppäsi liikkeelle. Nyt vähävaraisimpien miesten ja hyvätuloisten miesten eliniän odotteen ero on 12 vuotta. Tähän johtaa porvarismi.

Suomi on edelleen maailman parhaita hyvinvointiyhteiskuntia, jossa julkisella vallalla on laaja vastuu. Tämä on kohtuuden nimissä hyvä muistaa. Pitäkäämme kiinni tästä.

Meillä ei ole enää universalismia. Tuhannet noutavat ruokansa ruokajonoista. Varakkaat pröystäilevät hyväntekeväisyysjulisteissa. Oikeiston poliittisia tavoitteita palvelevat hyväntekeväisyyskampanjat, joissa kerätään varoja lapsille, ”ilman omaa syytään” vammautuneille, mutta myös koiran ja kissan pennuille. Mielisairaat, vankien omaiset ja toimeentulotukiperheiden lapset eivät tuo hyväntekijöille imagohyötyjä. Osa heikoimmista kuten prostituoidut halutaan lailla painaa näkymättömiin elämään kaikkea suojaa vailla.

Meillä on silti universalismin perintönä malli, joka toimii mukiinmenevästi. Siitä meidän on pidettävä kiinni. Nykyisessä vahvassa oikeistohengessä on hyvin vaikea hyvinvointipolitiikassa edetä. Nyt on keskeistä koota voimia tulevaisuuden hyvinvoinnin parannustalkoisiin. Jossain vaiheessa ihmiset taatusti kyllästyvät stubbilaiseen rätystelyyn.

Nykyisessä mallissamme on neljä osiota. Ensimmäisen sektorin muodostavat julkiset palvelut, toisen sektorin voittoa tavoittelevat eli verorahoja yksityisten rahapusseihin hamuavat suuryritykset mutta myös pienyritykset, joissa yleensä naiset tekevät halpatyötä ”yrittäjinä”. Kolmas sektori muodostuu ei-voittoa hakevista aatteellisista ja vanhoista entisistä hyväntekeväisyysjärjestöistä. Viime mainituissa näyttää esiintyvän kiusausta panna toinen jalka toiselle sektorille.

Neljäs sektori on aitoa kansalaisten toinen toistaan auttamista. Tähän sisältyvät kotitaloudet, sukuyhteisöt, naapuriapu, löyhät sosiaaliset verkostot talkoineen ja remonttiapuineen. Tämän sektorin säilyttäminen ja vahvistaminen ei ole vain sote-kysymys. Sen hyvinvointi liittyy yleiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja yleiseen harjoitettavaan yhteiskuntapolitiikkaan. Kun naapuriremontit pannaan verolle, rikotaan yhteisöjä ja sen mukana hyvinvointia. Kun oikeusministeri Brax (vihreä porvari) pani remonttifirmojen edut etusijalle asunto-osakeyhtiöissä, rikkoi se perinteistä hyvin toiminutta asukasdemokratiaa.

Sote merkitsee paluuta keskitettyyn järjestelmään. Näin on hyvä. Keskitetyllä järjestelmällä on mahdollista tehdä suunnitelmallisesti välttämättömät tehostukset ja uudistukset. Soten onnistumisen avainedellytys on julkisten palvelujen ensisijaisuus.

Järkiperäinen ajattelu ei ymmärrä palveluiden yksityistämistä. Mitä mieltä on entistä vähäisempien verovarojen siirtämisessä yksityisten taskuihin ja maailmalle lepäämään laiskana pääomana. Se on tuhlausta, ei säästämistä. Sellainen ajattelu on porvarista.

Väestön tasa-arvon saavuttamisessa, siis myös sotessa, on kysymys paljon laajemmasta kuin sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jotta esim. ikäennuste tasoittuu, tarvitaan työhön, toimeentuloon, asuntopolitiikkaan ja kulttuuriin liittyviä toimenpiteitä. Nämä ovat sosiologian, sosiaalipsykologian ja sosiaalilääketieteen aloihin kuuluvia kysymyksiä. Sote-lakiin on tietääkseni tarkoitus kirjata ennaltaehkäisevä työ. Se tulee olla riittävän yksityiskohtainen. Jos yliopistomaailma ei tajua tulevaisuuden vaatimuksia, rahoitettakoon sotesta myös sosiaalilääketieteen, sosiaalitaloustieteen ja terveystaloustieteen professuureja. Tässä yksi esimerkki.

Hammashuollossa on korjaamisen varaa. Pahalta haiseva hengitys ei ole kanssaihmisille vain ikävää. Se kertoo yksilön terveysuhkista. Säästöt syntyvät panostamalla rahaa hammashuollon virkoihin.

Ihmisten enemmistön elämä on tullut aikaisempaa turvattomammaksi. Myös keskiluokkainen väestö on tiukoilla. Suuri osa siitä elää yhden asuntolainalyhennyksen päässä konkurssista. Epävarmuutta kokeville ihmisille on vaikea uskottavasti selittää, että sote on hyvä. Enemmistö heistä koki jo eläkeuudistuksen eläkeiän noston vuoksi huonona. Näin voidaan päätellä siitä, että Helsingin Sanomat ei ole julkistanut asiaa koskevaa gallupia. Hesari julkistaa vain gallupit, joiden tulokset palvelevat oikeistoa.