HIERONYMUS KEKSI KRISTUKSEN MORSIAMEN

Aina on elänyt erikoisia ihmisiä. Monesti he ovat olleet myös toisella tapaa viisaita. Heidän ajatteluunsa ja tekoihinsa on antoisa tutustua.

Yksi erikoisista viisaista oli Hieronymus, joka eli vv. 345–420. Hän jätti länsimaiden kulttuuriin syvän jäljen. Hän käänsi Vanhan Testamentin latinaksi. Käännös on edelleen ainoa hyväksytty katolisessa kirkossa.

Muut kulttuuriset jäljet syntyivät Hieronymuksen suhteesta leski Paulaan ja tämän tyttäreen Eustochiumiin. Suhteissa piilee Hieronymuksen yksi erikoisuuksista. Vaikka hänen suhteensa Paulaan ja Eustochiumiin ei kaikkien mielestä ollut hyväksyttävällä tolalla, tuli hänestä tämän takia pyhä mies.

Opiskellessaan Roomassa Hieronymus vietti rietasta elämää. Häneen iski kuppa. Kupan paljastuminen olisi ollut suuri häpeä. Hän kertoi lähtevänsä katumaan syntejään ja puhdistautumaan. Palatessaan Hieronymuksesta oli kehkeytynyt kiivas ja riitaisa mies. Arveltiin sen johtuneen kupasta. Hieronymuksella meni välit poikki jopa paavin kanssa. Viimeksi mainittu piti moraalittomana omia itselleen Rooman kauneimmat naiset, äsken mainitun Paulan ja tämän tyttären Eustochiumin.

Piispa Ambrosiusta Hieronymuksen naismenestys pänni. Ambrosius äkkäsi kirjoittamaan kirjoja neitsyyden ylistykseksi moittien myös leskiä, jotka liian hätäisesti kiirehtivät miehelään. Siten voidaan sanoa, että naisten ihastuminen Hieronymukseen aiheutti länsimaisille naisille satoja vuosia kestäneen taakan.

Paavi tuki piispaansa ja pakotti Hieronymyksen muuttamaan Roomasta pois. Mutta niin erikoinen Hieronymus oli, että Paula ja Eustochium lähtivät hänen peräänsä. Kolmikko asettui Betlehemiin.

Betlehemissä Hieronymys opetti Eustochiumille kuinka neitsyys säilytetään. Hän opetti tytölle yksityiskohtaisesti sukupuolielinten anatomiaa ja niiden merkityksen. Hieronymuksen anatomiset piirrokset palvelevat edelleen aloittelevia lääketieteen opiskelijoita. Ensimmäisenä maailmassa Hieronymus opetti, että pysyäkseen silti hyveellisenä, nainen voi kehittyä Kristuksen morsiameksi. Idea oli kuolematon. Syntyi luostarilaitos ja nunnapaaria.

Äiti Paula oli epäileväinen. Paulan toruihin Hieronumys vastasi: ”Älä ole vihainen, kun Eustochium on valinnut puolisokseen Kristuksen eikä sotilasta, hän on tuottanut sinulle suuren erioikeuden. Sinä olet nyt Jumalan anoppi.” Paula piti perustelua pistämättömänä.  

Eustochiumia – joka joutui nyt elämään pienessä kopissa kosteassa luostarissa – Hieronymus opetti: ”Anna yksinäisen huoneesi aina varjella itseäsi, anna Sulhasen aina huvitella kanssasi siinä. Rukoiletko? Sinä puhut Sulhaselle. Luetko? Hän puhuu sinulle. Kun uni sinut valtaa, hän tulee takaapäin ja pistää kätensä oven reiästä ja sinun sydämesi liikuttuu hänelle; ja sinä heräät, nouset ja sanot: ´Olen sairas rakkaudesta.´Sitten hän vastaa: ´Suljettu puutarha on minun sisareni, minun puolisoni, peitetty kaivo, sinetöity lähde.´”

Ja kolmikko eli tyytyväisenä elämänsä loppuun asti.

Paulan ja Eustochiumin hautapaateen Hieronymus kaiverrutti: ”Tässä haudassa lepää Scipion lapsi, laajalti kuuluisan Pauluksen suvun tytär, Gracchusten vesa, itse Agamemnonin juurta, maineikas; tässä lepää rouva Paula molempien vanhempiensa suuresti rakastama, tyttärensä Eustochiumin kanssa, hän, ensimmäinen Rooman ylhäisistä naisista, joka Kristuksen tähden valitsi vaivan ja Betlehemin.”

Hieronymuksen vuoksi eurooppalaisilta kiellettiin maallinen kirjallisuus tuhanneksi vuodeksi. Kieltoa noudatettiin kaikkialla muualla paitsi Irlannissa, missä Olympoksen jumalia ei koskaan ole palvottu eikä niin ollen kirkkokaan ole niitä pelännyt.

Kävi näet niin, että Hieronymuksen Kristuksesta sulhanen –keksintöä pidettiin suuressa arvossa. Siis miehet pitivät, naisten näkemyksistä ei tuohon aikaan ollut niin väliä. Koska Nobelin rauhanpalkintoa ei tuohon aikaan vielä ollut (ei muuten Natoakaan, jonka puolestapuhujia Nobelilla palkitaan), ylennettiin Hieronymus pyhimykseksi. Tästä syystä iäkkään Hieronymuksen sana painoi. Se kantoi satoja vuosia eteenpäin.

Ollessaan kerran taas yksinäisyydessä tautiaan ja siinä ohessa sieluaan parantelemassa Hieronymus tympääntyi profeettain teksteihin. Kuinka ollakaan repusta löytyi Paulan sinne panema kirja. Sen luettuaan Hieronymuksen sielu parani ja hän juoksi Rooman öisille kaduille. Seuraavan aamuna Hieronymus katui syvästi tekojaan ja päätti tuomita ikiajoiksi pakanallisen kirjallisuuden.

Vasta 1400-luvulla kirkon vallan murentuessa, ihmiset pääsivät pakanain kirjallisuuden ääreen.

”Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.” (Ps. 78:2-4)