ITSENÄISTÄ AJATTELUA

Osa ihmisistä alkaa reagoida suomalaiseen yhtenäisyysajatteluun. Itsenäisiä se ahdistaa. Ei meitä vielä paljon ole, mutta toivon hartaasti että joukko kasvaa. Muuten meistä tehdään epäitsenäistä massaa. Se voidaan ohjata ihan millaisiin tehtäviin tahansa. Historiallisina aikoina massa oli oivallinen väline valtiaiden keskinäisissä mittelöissä. Myös maukasta tykinruokaa se oli.

Pertti Jalavan mielestä ”täytyy olla uskallusta olla erimieltä kuin kaikki muut. Kyseenalaistaminen vie asioita eteenpäin” (Mielipide HS:ssa 27.10.). Jussi Konttinen kirjoitti: ”Ongelma kriittisessä Venäjä-raportoinnissa on, että se uppoaa Suomessa liian otolliseen maaperään. Suomalaisten suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin ei historian takia ole neutraalia. Suomessa rohkeaa ei ole Venäjän arvostelu, vaan Suomen omien kieroutumien esilletuonti. Yhdysvaltain arvostelu vaatii täällä enemmän pokkaa kuin Venäjän toiminta” (HS 26.10.)

Se on rohkeasti kirjoitettu Helsingin Sanomien toimittajalta. Jatkaahan lehti samaa linjaa kuin ennen sotia. Rauhanpresidenttimme Juho Kusti Paasikivi (kokoomus) piti talvisotaa Erkon sotana.

Rauha on niin tärkeä asia, että hyvin myönteisesti on otettava vastaan pääomapiireissä esiintyvä itsenäinen ajattelu. Kone Oy:n pääomistaja Antti Herlin sanoi puheessaan Sotaveteraaniliiton liittojuhlassa kesäkuussa, että

”Suomi on EU:n rintamassa, mutta meidän on pidettävä itsellämme oikeus tulkita EU:n Venäjä-politiikkaa. Tarvitaan siis selkärankaa, jonka varassa Suomi voi omia etujaan vaalien tehdä ratkaisuja muuttuvissa tilanteissaan”.