VIHAN SISKOT JA VELJET

Kun Oras Tynkkynen tykittää puhetta Venäjää vastaan, historiaa tuntevien mieleen palautuu Vihan Veljien Elmo Kaila. Vain sille osalle suvaitsevaistoa on tilaa, joka on samaa mieltä sanojan kanssa.

Venäjän tuntija, toimittaja Jussi Konttinen kirjoittaa: ”Ongelma kriittisessä Venäjä-raportoinnissa on, että se uppoaa Suomessa liian otolliseen maaperään. Suomalaisten suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin ei historian takia ole neutraalia.”

Konttinen jatkaa: ”Suomessa rohkeaa ei ole Venäjän arvostelu, vaan Suomen omien kieroutumien esilletuonti. Yhdysvaltain arvostelu vaatii täällä enemmän pokkaa kuin Venäjän roiminta” (HS 26.10.2014).

Siinä se on sanottu. On hyvin ilmeistä, että vaalien lähestyessä Arkadianmäelle pyritään myös teemoin, jotka kansan sieluissa kutkuttavat mielikuva-alueita, joissa asuu venäläisinho. Nämä isänmaan edun vastaisuudet tulee osoittaa.

Suomeen rantautuneelle vihapuheelle on pantava piste.

Elmo Kaila oli mies, johon meidän jokaisen kannattaa tutustua. Hän perusti Vihan Veljet -järjestön ennen Akateemista Karjala-seuraa. Järjestöön hyväksyttiin vain harvat ja valitut. Siinä mielessä se vertautuu nykypäivän veljesjärjestöönsä everstintytär Heidi Hautalan hallinnoimaan Suomalais-venäläiseen kansalaisfoorumiin.

Sanomakin on sama: ”Taistelussa Venäjää ja venäläisyyttä vastaan Suomi on vain ase inhimillisen kehityksen kädessä täyttäen suurenmoista historiallista tehtävää. Suomi ei taistellut vain oman olemassaolonsa puolesta, vaan se kamppaili koko sivistyneen maailman puolesta!”, kirjoittaa Kaila tarkoittaen sisällissotaa 1918. Hän jatkoi: ”Sen viha on kaksin verroin pyhä! Sillä Venäjä on ollut aina ja tulee aina olemaan ihmiskunnan ja inhimillisen kehityksen vihollinen.” Ajatus on sama, jonka kuulee tohtori Jukka Mallisen itää koskevassa alustuksessa. Heidi ja Oras naamioivat vihansa sentään ihmisoikeuksilla. Malliselle venäläisyys on pelkkää brutaaliutta.

Kaila ei pyhässä vihassaan – sanonta on hänen omansa – jättänyt kiveä kiven päälle. Luonnonvaroiltaan Kaila kohotti Venäjän maalliseksi paratiisiksi ja vertaa sitä Yhdysvaltoihin.

”Vaikka Amerikan Yhdysvaltoja on asuttu tuskin sataakaan vuotta, on se nyt maailman valtioista ensimmäinen, ja Venäjä, jossa ryssä on asunut jo toista tuhatta vuotta – mikä se on? Maallisen helvetin esikuva!”

Kaila kertoi suomalaisille, että ”kaiken kurjuuden syypää on Venäjän kansa. Jo sen pelkkä olemassaolo on sulkuna ihmiskunnan kehityksen tiellä ja on arvaamattomana vaarana länsimaiden sivistykselle.”

Ei, eivät nämä sanat todellakaan ole tämän päivän iltalehdistä. Sanoma konsernin Ilta-Sanomat ja Alma Media konsernin Iltalehti eivät näet käytä enää sanaa ryssä. Ryssä on kyllä kuulunut niiden sanastoon. Ilta-Sanomat perustettiin Mäntsälän kapinan uutisoimiseksi vuonna 1932 ja Iltalehti on Lapuan liikkeen Ajan Sanan seuraaja. Ajan Sana propagoi Venäjän murskaamista, Iltalehti toivoi lööpissään 24.10.2014: ”Venäjä romahtaa kahdessa vuodessa.” Seuratkaamme kahden vuoden kuluttua Iltalehden toimituksen suurta ilonjuhlaa.

Iltalehtien matka vihapuheen tiellä on saavuttamassa Elmo Kailan ja Vihan Veljien tason. Sen takaa sananvapaus.

Sananvastuun kantajilla on suuri työ korjata vahingot.

Historia on ajoittain kuin dekkari. Martti Ahdin kirjoittama Ryssänvihassa, Elmo Kaila, WSOY 1999, kertoo vv. 1888–1935 eläneestä ja Suomen kaikkien aikojen yhdestä merkittävimmästä taustavaikuttajasta.

Kirja on ajankohtainen. Hätkähdyttävässä tempossa Suomi siirtyi vihapuheeseen. Miksi? Mikä voima on muutoksen taustalla?

Vihapuhe synnytti myös Elmo Kailan aikana oheisviestintää ja -toimintaa, jotka eivät olleet hyökkäävästi Venäjä-vastaisia, mutta jotka tosiasiassa tukivat Elmo Kailan tavoitteita. Nykypäivänä ja Ruotsissa se tosin osataan parhaiten. Sukellusvene oli haamu, mutta ihmisten mieliin vihapuheen jäljet jäivät.

Vihapuhetta tulee vastustaa. Sen sisältö ja tekijät on kaikelle kansalle osoitettava. Pohjanmaalla sanotaan, että totta saa puhua vaikka kirkon penkissä.

Tällaisessa tilanteessa ihmisoikeussopimusten esitteleminen on erityisen tärkeää. Onneksi Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa kielletään propaganda sodan puolesta. ”Kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kiellettävä lailla” (ihmisoikeudet.net).