YLEISTURVA - KOHTI TOIMIVAMPAA SOSIAALITURVAA

Kari Välimäki
Kansliapäällikkö, eläk.

YLEISTURVA – KOHTI TOIMIVAMPAA SOSIAALIRUVAA

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on syntynyt vuosikymmenten kuluessa.  Sosialidemokraateilla on ollut järjestelmän rakentamisessa keskeinen rooli.  Kattava sosiaaliturva on ollut ytimessä luotaessa suomalaista versiota pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.  Sosiaaliturvaa on uudistettu pala palalta ottaen aina huomioon kulloiset tarpeet.  Tuloerojen pienentyminen ja väestön yleisen hyvinvoinnin parantuminen olivat jatkuvaa ja kaikki väestöryhmät kattavaa aina viime vuosituhannen loppupuolelle saakka.  1990- luvun alun lama muutti laajasti suhtautumista tuloeroja tasaavaan sosiaaliturvaan.  Osa hyvinvoivasta väestöstä alkoi pitää sosiaaliturvaa tehottomana julkisena kulutuksena ja sen kannustinvaikutuksia alettiin tarkastella uudella tavalla.  Uutena ilmiönä tuli esille keskustelu sosiaaliturvan väärinkäytöksistä.

Tämän vuosituhannen keskustelua on leimannut markkinaehtoisuus ja yksilön oman vastuun korostaminen.  Sosiaaliturvaa on yhä enemmän katsottu vain taloudellisesta näkökulmasta ja kattavan sosiaaliturvan ihmisarvoa kunnioittava lähtökohta on jäänyt usein taka-alalle.  Keskustelussa on unohtunut, että puhtaassa markkinataloudessa kilpailussa on aina voittajia ja häviäjiä. 

Sosialidemokraatteja kiitetään siitä, että he ovat saaneet aikaan paljon sosiaalipoliittisia parannuksia.  Samalla väitetään, että sosialidemokratian aika on ohi ja se on tehnyt tehtävänsä.  Kyseessä on tietysti poliittinen kamppailu, jossa etuoikeutetussa asemassa olevat ajavat etujaan uudella retoriikalla.  Talouseliitti on jopa väittänyt, ettei Suomella ole varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon.   Heidän väitteensä on siis se, että heikommassa asemassa olevat ja keskiluokka saavat liikaa sosiaaliturvaetuuksia ja täten hidastavat eliitin mahdollisuuksia taloudelliseen kasvuun.

Mitä sosialidemokraattien pitäisi ajatella tällaisessa tilanteessa?  Onko politiikkamme vanhentunutta ja pitäisikö meidän muuttaa peruslähtökohtiamme?

Sosialidemokraattinen sosiaalipolitiikka on lähtenyt ihmisarvon kunnioittamisesta sekä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon korostamisesta.  Näistä arvoista luopuminen merkitsisi sosialidemokratian loppua.  Sosialidemokratia on aina puhunut myös työn puolesta.  Sosialidemokraattien yhteiskunnassa jokainen ihminen saa tehdä työtä ja hänen puolestaan tehdään työtä. Työn ensisijaisuus on myös keskeinen osa sosiaaliturvan perusperiaatteita.  Mitä useampi tekee työtä, sitä enemmän meillä on myös jaettavaa.  Yhteiskunta rakentuu työn varaan ja siten myös tulevaisuudessa sosiaaliturvan lähtökohtana on oltava ihmisen oman aktiivisuuden, itsensä kehittämisen ja työllistymisen tukeminen. Tämän takia sosiaaliturvassa on oltava myös kannustavia ja työn tekemiseen liittyviä velvoitteita.

Kun ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja työstä pidetään kiinni, on sosiaaliturvaa pidettävä ytimeltään inhimillisenä investointina.  Nykyisen sosiaaliturvamme perusperiaatteita ei siten tarvitse kyseenalaistaa.  Toisaalta on ymmärrettävä, että teknologian kehittyessä ja yhteiskunnan muuttuessa myös työ ja työelämä muuttuvat. Työ ei ole vain perinteistä vaan myös erilaista yrittäjyyttä sekä erilaisia itsensä työllistämisen muotoja. Osa ihmisistä tekee työtään tuetusti ja omien kykyjensä mukaan.

Työsuhteiden epävarmuus, sirpaleisuus ja työnteon monimuotoistuminen haastavat myös nykyistä sosiaaliturvaa. Työelämän lainsäädäntöä kehittämällä on ehkäistävä näitä ongelmia. Byrokratia ja viiveet toimeentuloturvan toimeenpanossa aiheuttavat suurta epävarmuutta ja tekevät usein työn vastaanottamisesta kannattamatonta, vaikka työ tarjoaisikin paremman toimeentulon ja hyvinvoinnin pidemmällä aikavälillä.Osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden määrässä ei näy suurta tilastollista muutosta, mutta vuokratyö, nollatuntisopimukset ja itsensä työllistäjien määrä on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana.

Nykyinen sosiaaliturvamme ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla muuttuneessa yhteiskunnassamme.  Näistä lähtökohdista SDP hyväksyi linjaukset sosiaaliturvan uudistamiseksi.  SDP:n malli on nimetty yleisturva -malliksi.  Yleisturva on kolmiportainen sosiaaliturvamalli, joka yhtenäistää nykyisen pirstaleisen etuusjärjestelmän yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tavoitteena epäkohtien poistaminen

Sosiaaliturvan tehtävänä on vähentää ja estää huono-osaisuutta.  Erityisesti köyhyys aiheuttaa inhimillistä hätää ja johtaa koko yhteiskunnan turvattomuuteen.  Tästä syystä toimeentulon turvaaminen kaikissa tilanteissa on hyvinvointiyhteiskunnan lähtökohta.  Syrjäytymistä ei estetä kuitenkaan pelkästään tulonsiirroilla, vaan myös terveys-, sosiaali-, koulutus- ja työvoimapalveluilla on tärkeä tehtävä.  Perustuslaissakin lähdetään ensinnäkin siitä, että toimiva yhteiskunta saadaan aikaan sekä tulonsiirroilla että palveluilla.  Perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi. Jokaiselle taataan lailla oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden ja vanhemmuuden aikana sekä lapsen syntymän tai huoltajan menetyksen perusteella.  Lisäksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä edistettävä jokaisen oikeutta asuntoon ja tuettava asumisen omatoimista järjestämistä.

SDP:n yleisturvamallissa korostetaan toimeentuloturvan ja palvelujen toinen toistaan tukevaa kokonaisuutta.  Lähtökohtaisesti pohjoismainen ja suomalainen hyvinvointi pohjautuu työn, verotuksen, palveluiden ja tulonsiirtojen tasapainoon. Järjestelmämme perustana tulee olla universalismi, joka tarkoittaa sitä, että kaikki saavat ja kaikki maksavat. Kaikki osallistuvat omalla panoksellaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja pääsevät osallisiksi hyvinvoinnista koulutuksen, palveluiden ja tarvittaessa tulonsiirtojen mahdollistamana.

Yleisturvamallissa tunnistetaan nykyisen sosiaaliturvamme kipukohdat.  Yksinkertaistettuna ne ovat seuraavat: etuutta ei saa, etuus on liian matala tai etuutta saa, mutta se ei kannusta omatoimisuuteen.  Järjestelmä koetaan vaikeasti ymmärrettäväksi ja ennakoimattomaksi. Toisaalta etuudet ovat päällekkäisiä ja jossain elämäntilanteessa henkilö voi joutua hakemaan useampaa etuutta saadakseen riittävän toimeentulon.

Sosiaaliturvaa kehitettäessä poliittiset puolueet syyllistyvät helposti siihen, että monimutkaisille ongelmille esitetään yksinkertaisia ratkaisuja esimerkiksi erilaisten kansalaispalkkamallien muodossa.  Kaikilla ihmisillä on kuitenkin yksilöllinen elämäntilanne ja esimerkiksi asumisen kustannukset vaihtelevat suuresti asuinpaikan mukaan.  Lisäksi toimeentuloturvan tarve on hyvin erilainen eri elämän vaiheissa.  Esimerkiksi nuoret lapsiperheet ovat asumiskuluineen ja lastenhoitokuluineen hyvin erilaisessa tilanteessa kuin omassa velattomassa asunnossa asuva pariskunta.

Sosialidemokraattien yleisturva -mallissa lähdetään siitä, että toimiva ja ihmisten erilaiset tilanteet huomioon ottava sosiaaliturva edellyttää syy- ja tarveharkintaista toimeentuloturvaa sekä palveluja.  Monimutkaisille ongelmille ei ole yhtä lääkettä, vaan ihmiset tarvitsevat erilaista tukea eri elämäntilanteissa.  Yksinkertaistetut kansalaispalkkamallit johtavat pahimmillaan siihen, että heikoimmassa asemassa oleva väestö jätetään todellisuudessa heitteille pienen tuen varaan eikä heille tarjota sellaista tukea, joka auttaisi heitä pääsemään irti heikosta elämäntilanteestaan.  Hyvä sosiaaliturva tukee ihmisten itsenäistä suoriutumista.  Lähtökohtana ei voi olla se, että mahdollisimman moni olisi perusturvan varassa vaan päinvastoin.  Yhteiskuntamme on sitä toimivampi, mitä harvemmin ja mitä lyhemmän aikaa ihmiset joutuvat turvautumaan minimitasoiseen turvaan.  Sosialidemokraattien Yleisturva-mallissa parempi perusturva koostuu myös aktivoivista ja kannustavista palveluista sekä johdonmukaisesta asumisen tuesta.

On ymmärrettävä, että hyvä yhteiskunta pyrkii eri tavoin tukemaan ihmisten omatoimisuutta ja itsenäistä suoriutumista.  Hyvinvointivaltiossa on seurattava väestön hyvinvointia ja sen jakaantumista kokonaisvaltaisesti.  Tavoitteiden tulee olla selkeitä ja mitattavia.  Hyvinvointi ei toteudu pelkästään sosiaaliturvan keinoin.  Panostamalla työllisyyteen ja koulutukseen voidaan vähentää viimesijaiseen toimeentuloturvan tarvetta.

Väestön hyvinvointia ei voida mitata vain keskiarvoluvuin vaan myös hyvinvoinnin jakaantumista on mitattava ja seurattava.  Sosialidemokraattisessa ajattelussa väestön hyvinvointi on sitä parempi, mitä korkeampi on työllisyysaste ja mitä pienemmät ovat erot väestöryhmien elinajanodotteessa, sairastavuudessa ja toimeentulossa.  Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää huonommassa asemassa olevien väestöryhmien elinolosuhteiden parantamista monin eri keinoin.  Tavoitteena tulee olla myös viimesijaisen toimeentuloturvan tarpeen väheneminen, asunnottomuuden poistaminen sekä lastensuojelun ja päihdehuollon tarpeen väheneminen.  Parempi perusturva toteutuu, jos näissä tavoitteissa edistytään.

Demarien yleisturva -malli koskee vain lyhytaikaiseksi tarkoitettujen toimeentuloturvaetuuksien kehittämistä eikä esimerkiksi verotusta ja eläketurvaa.  Palveluista, verotuksesta ja eläketurvasta SDP:llä on erilliset linjaukset ja ne on rakennettu samojen periaatteiden pohjalle kuin yleisturva -malli.

Asteittain kohti yleisturvaa

Nykyinen sosiaaliturvamalli on monilta osin toimiva eikä sitä voida muuttaa kerralla täysin toisenlaiseksi.  Yleisturva -malliin pyritään siirtymään asteittain vuoteen 2030 mennessä.  Malli toteutetaan vaiheittain johdonmukaisesti siten, että jokaisessa vaiheessa korostetaan työn, koulutuksen ja toimeliaisuuden ensisijaisuutta. Yleisturvan kytkentää palveluihin, koulutukseen ja työllistymiseen on jatkuvasti parannettava. Palveluiden kehittämisessä painotetaan niiden universaalisuutta.  Lisäksi uudistetaan johdonmukaisesti niitä etuuksia, joiden perusteena ei ole työhön osallistuminen. Tällaisista esimerkkejä ovat vammaisten ja ikääntyneiden palvelut sekä vammaisetuudet ja lapsilisät.  Tavoitteena on se, että etuudet ja palvelut tukevat ja kannustavat yhä paremmin henkilöä omatoimisuuteen, itsenäiseen suoriutumiseen ja tätä kautta turvan tarpeen vähenemiseen. Työn ensisijaisuuden lisäksi yleisturvassa on otettava huomioon nykyistä paremmin erilaiset yhdessä asumisen ja yhteisöllisen asumisen muodot.

Yleisturva merkitsee sitä, että nykyisestä monimutkaisesta ja sirpaleisesta etuusjärjestelmästä siirrytään vaiheittain yhtenäisempään sosiaaliturvajärjestelmään. Tämä yhtenäinen järjestelmä kattaa eri riskitilanteet turvaavat toimeentuloturvan ja palvelut.

Lopullisessa muodossaan mallin toimeentuloturva muodostuu kolmesta kokonaisuudesta eli takuuosasta, yleisosasta ja aktiiviosasta.

Takuutaso on viimesijainen turvan muoto ja takaa Suomessa asuville vähimmäisturvan. Takuutason lisäksi voidaan maksaa myös tarveharkintaan perustuvaa tukea, jota voidaan myöntää osana sosiaalityötä. Takuutasolla on tiivis yhteys sosiaali- ja terveys-, työllisyys- ja koulutuspalveluihin siten, että ne yhdessä edistävät työelämään palaamista ja omaehtoista suoriutumista. Takuutaso viimesijaisena toimeentuloturvan muotona on tarkoitettu lyhytaikaiseksi etuudeksi.  

Takuutaso vastaa nykyisistä etuuksista lähinnä toimeentulotuen perusosaa.

Yleistaso on syyperusteinen etuus, jonka varassa ihminen selviytyy elämän eri riskitilanteista. Se pitää sisällään sekä perustoimeentulon (perusosa) että ansiotuloihin suhteutetun, työnteolla ansaitun ansioturvan (ansio-osa). Yleistason perusosa on korkeampi kuin takuutaso eikä siinä ole tarveharkintaa.

Perustoimeentulon kattava vähimmäistasoinen perusosa kattaa tasoltaan kohtuullisen vähimmäiskulutuksen. Perusetuuden tason on oltava sellainen, että se poistaa tarpeen takuutason käytölle. Perusosa rahoitetaan verovaroin.

Ansio-osa maksetaan perusturvan lisäksi sosiaalivakuutusmaksuja maksaneille vakuutusperusteisesti. Ansio-osan suuruus määräytyy ansaittujen tulojen mukaan. Eri ansiosidonnaisten etuuksien ehtoja ja tasoja yhtenäistetään. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasoa ei heikennetä.

Yleistaso kannustaa itsensä kehittämiseen sekä työllisyys- ja koulutuspalveluiden hyödyntämiseen. Kyseessä on useiden syyperusteisten järjestelmien sijaan yksi yhtenäistetty etuus, joka mahdollistaa elämäntilanteen mukaan joustavan tuen saamisen syyperusteisesti. Yleistason turvan saamisen perusteena on selkeä syy, kuten työttömyys, opiskelu, kuntoutus, vanhemmuus tai tilapäinen sairaus tai työkyvyttömyys.

Työttömän työnhakijan on otettava vastaan tarjottu työpaikka mm. ammattisuoja- ja työssäkäyntialuesäännökset huomioiden. Lääkärin toteaman sairauden ja tilapäisen työkyvyttömyyden perusteella henkilölle maksetaan yleistasoista turvaa hoidon ja kuntoutuksen ajalta. Opiskelun perusteella yleistason perusosaa maksetaan toisen ja korkea-asteen opiskelijalle, jolla on voimassa oleva opinto-oikeus ja joka etenee opinnoissaan vähintään vaadittua tahtia. Osa opiskelijoiden yleistasosta voidaan kattaa lainalla, mutta lainan osuutta pyritään pienentämään. Aikuisopiskelijoille turvataan mahdollisuus opiskeluun työuran aikana yleistason ansio-osalla. Vammaisetuuksiin oikeutetut henkilöt ovat oikeutettuja opintojen aikaiseen yleistasoiseen etuuteen ja heidän opintojensa etenemisen seuranta arvioidaan yksilöllisesti.

Aktiivitaso on yleistason lisäksi maksettava etuus, jonka saa, kun osallistuu työvoimapoliittisiin aktiivitoimiin, parantaa osaamistaan ja/tai osallistuu yhteiskunnallista hyvää edistävään vapaaehtoistoimintaan. Aktiivitoimien kirjoa laajennetaan nykyisestä niin, että se kattaa hyväksytyin edellytyksin omaehtoisen opiskelun, työvoimakoulutuksen, työnhaku- ja uravalmennuksen, työ- ja koulutuskokeilun sekä kuntouttavan työtoiminnan lisäksi esimerkiksi kolmannen sektorin järjestämiä palveluita, koulutusta sekä vapaaehtoistyötä. Aktiivitaso vastaa nykyisessä etuusjärjestelmässä työttömyysturvan korotettua etuutta, jota maksetaan työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisen ajalta.

Kolmiportaiseen malliin kuuluu olennaisena osana etuoikeutetun tulon raja, jota pienemmät tulot eivät alenna. Tulorajan ylittävät tulot vähentävät etuutta kuitenkin siten, että käteen jäävä tulo kasvaa aina ansiotulojen kasvaessa. Etuuksien väheneminen tapahtuu tasaisesti ja ennakoitavasti. Yhtenäistetty etuus ja tasainen vähenemisaste tekee marginaaliverosta kohtuullisen, mikä tekee työn vastaanottamisesta kannattavaa.  Myös yrittäjät ovat oikeutettuja parempaan perusturvaan samoin ehdoin muiden kanssa. Yrittäjän määritelmää selkeytetään ja yritystoiminnan keskeyttämiseen ja lopettamiseen liittyvistä vaatimuksista tehdään kevyempiä.

Ehdotettu kolmiportainen kokonaisuus perustuu nykyisen sosiaaliturvan kokonaisuudelle, mutta ottaa huomioon sekä työelämän muutoksen että sosiaaliturvan toimeenpanoon liittyvät uudet mahdollisuudet (esim. tulorekisteri ja uusi teknologia). 

Yleisturvan toteuttamiseksi tarvitaan monia muutoksia.  Kulloisessakin hallitusohjelmassa määritellään hallitusohjelmakaudella tehtävät muutokset.  Yleisturvan toteuttamiseksi tarvitaan monia muutoksia.  Ansioperusteisten etuuksien määräytymistä tulee selkiyttää yhtenäistämällä etuuksien perusteena olevaa tulokäsitettä, maksupäiviä, lapsikorotuksia sekä selkiyttämällä karenssipäiviä.  Ansioperusteisten etuuksien vähimmäistasoja tulee yhtenäistää siten, että se takaa riittävän turvan eli tarve toimeentulotuen (jatkossa takuuosa) samanaikaiseen nostamiseen vähenee ja poistuu. Kustannusten korvaamiseen kohdennettujen etuuksien tasoa tulee tarkistaa siten, että ne ottavat nykyistä paremmin huomioon ne kustannukset, joihin tuen tarve perustuu.  Yleiset sosiaali- ja terveyspalvelut on pidettävä joko maksuttomina tai niistä perittävä maksu niin alhaisena, etteivät ne aiheuta toimeentulovaikeuksia.  Työttömien etuuksiin lisätään positiivisia kannusteita, kun työtön osallistuu työllistymistä parantaviin toimenpiteisiin.  Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että vaikeimmassa asemassa olevien palveluita parannetaan lisäämällä näihin palveluihin koulutettua henkilöstöä.  Vammaisille ja vajaatyökykyisille on voitava myöntää pysyvää tukea työllistymisen tukemiseksi.

Kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä on parannettava osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi suuntaamalla voimavaroja aktivoiviin toimenpiteisiin ja vertaistuen mahdollistamiseen.

SDP:n tekemillä veropoliittisilla linjauksilla voidaan sovittaa nykyistä paremmin yhteen verotus ja perusturva ja siten lisätä työn vastaanottamisen ja lisätyön tekemisen taloudellista kannustavuutta.

SDP:n yleisturva -malli rakennetaan ihmisarvoa, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittaen.  Hyvinvointi edellyttää työtä.

Kirjoittaja toimi Parempi perusturva työryhmän toisena puheenjohtajana yhdessä Tarja Filatovin kanssa.  Työryhmän sihteerinä toimi Matias Mäkynen.  Teksti perustuu työryhmän hyväksymiin kantoihin.