IKÄIHMISTEN ÄÄNI KUULUU VANHUSNEUVOSTON KAUTTA

IKÄIHMISTEN ÄÄNI KUULUU VANHUSNEUVOSTON KAUTTA

Julkaistu Vantaan Sanomissa 12.-13.5.2018

Vanhuus on ainoa ihmisen elämänvaihe, josta muilla ikäryhmillä ei ole aikaisempaa kokemusta. Koko elämänkaaren eläneillä ihmisillä on huikea sosiaalinen pääoma. Tämä vanhusviisaus kannattaa hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa.

Eläkeikään tullessaan ihminen ei suinkaan muutu sosiaali- ja terveydenhuollon hoidokiksi. Tilastot osoittavat, että tuossa vaiheessa vain kulttuuripalvelujen käytössä tapahtuu kasvu. Vastikään ilmestyneen tutkimuksen mukaan ikäihmiset kokevat itsekin saavuttavansa vanhuuden vasta 74 vuoden iässä. Sen jälkeen sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö alkaa kasvaa. Silti he ovat edelleen ryhmänä nettoveronmaksajia.

Ikäihmiset ovat kunnille hyviä asukkaita. He ovat varmoja veronmaksajia ja he käyttävät rahansa pääosin paikallisen elinkeinoelämän palveluihin.

Kahdentoista vuoden kuluttua joka neljäs suomalainen on ikäihminen. Eläkerahastoista purkautuu kansantalouteen aikaisemmin säästöön pantua rahaa. Se antaa kansantaloudelle merkittävän piristysruiskeen.

Ongelma on elämänkaarikokemuksessa perässä tulevan väestön ennakkoluuloisuus, joka johtaa tietyissä tilanteissa jopa ikääntyneiden ihmisarvon kyseenalaistamiseen. Päätöksenteossa ikäihmiset tahtovat olla näkymätön ryhmä.

Ikäihmiset eivät tarvitse holhoavaa asennetta. On ymmärrettävää, että lapsilla on lapsivaltuutettu puolesta puhujana, nuorilla on nuorisovaltuustot ja työikäisillä kunnalliset osallistumisohjelmat. Lainsäätäjä on oivaltanut, että ikäihmiset eivät ole sen kummempia pyytäjiä kuin muutkaan ikäryhmät, vaan täysivaltaisia osallistujia. Se on säätänyt kuntalakiin velvoitteen perustaa jokaiseen kuntaan vanhusneuvosto. Vastaava velvoite tulee maakuntalakiin.

Kuntalain 27 §:n mukaan vanhusneuvostolla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa kunnan kaikkien toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen, toimintakyvyn tai heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Kuntalaisuus on ikäihmisille samanlaista elämistä ja osallistumista kunkin toimintaympäristössä kuin sitä edeltäneillä ikäryhmillä. Lisäksi laki velvoittaa kunnat huolehtimaan, että vanhusneuvostoilla on toimintaedellytykset.

Ikäihmiset eivät tarvitse ulkopuolista puolestapuhujaa kuten vanhusasiamiestä, vaan jo olemassa olevan vaikuttamiskanavan, vanhusneuvoston, vahvistamista.

Kuntalain luettelemasta laajasta tehtäväkokonaisuudesta suoriutuminen edellyttää, että vanhusneuvostolla on päätoiminen esittelijä-sihteeri ja tällä suuremmissa kunnissa avustavaa henkilökuntaa.

Kotihoidossa ja erityisesti laitoshoidossa tulee jatkuvasti esiin puutteita. Laki velvoittaa jokaisen kunnan nimeämään potilas- ja sosiaaliasiamiehen. Heidän tehtävänsä on toimia asiakkaiden oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi sekä seurata asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä säännöllisesti selvitys. Vanhusneuvoston ja potilas- ja sosiaaliasiamiehen yhteistyö takaa nykyistä paremmin ikäihmisten oikeuksien toteutumisen. On mahdollista, että ikääntyneen väestön lisääntyminen johtaa välttämättömyyteen perustaa kuntiin useampia sosiaaliasiamiehen toimia, joista yksi erikoistuu vanhushuollon kysymyksiin.

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaan vanhusneuvosto