Vanhusten kokemus kannattaa hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa

Eläkeikään tullessaan ihminen ei muutu hoidokiksi.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 8.5.2008

Vanhuus on ainoa ihmisen elämänvaihe, josta muilla ikäryhmillä ei ole aikaisempaa kokemusta. Vanhusten elämänviisaus kannattaa hyödyntää kunnallisessa päätöksenteossa. Eläkeikään tullessaan ihminen ei muutu hoidokiksi.

Ikäihmiset kokevat itse saavuttavansa vanhuuden 74 vuoden iässä. Silloin sosiaali- ja ­terveyspalvelujen käyttö alkaa kasvaa. Silti he ovat edelleen ryhmänä netto­veronmaksajia.

Ikäihmiset ovat kunnille ­hyviä asukkaita. He ovat varmoja veronmaksajia ja he käyttävät rahansa pääosin paikallisen elinkeinoelämän palveluihin.

Ongelma on muun väestön ennakkoluuloisuus. Päätöksenteossa ikäihmiset tahtovat olla näkymätön ryhmä. Lasten puolesta puhuu lapsiasiavaltuutettu. Nuorilla on nuorisovaltuustot ja työikäisillä kunnalliset osallistumisohjelmat. Ikäihmisten vaikutuskanava on vanhusneuvosto.

Kuntalain mukaan vanhusneuvostolla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan niillä kunnan toimi­aloilla, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön elämään.

Kuntalaisuus on ikäihmisille samanlaista osallistumista kuin muillakin ikäryhmillä. Laki myös velvoittaa kunnat huolehtimaan vanhusneuvostojen toimintaedellytyksistä.

Ikäihmiset eivät tarvitse ulkopuolista puolestapuhujaa kuten vanhusasiamiestä vaan vanhusneuvoston aseman vahvistamista kunnallisessa päätöksenteossa. Tämä edellyttää, että vanhusneuvostolla on päätoiminen esittelijä/sihteeri ja suuremmissa kunnissa myös muuta henkilökuntaa.

Vanhustenhuollon puutteet nousevat ajoittain esille. Ne kuuluvat potilas- ja sosiaaliasiamiehelle.

Kaikkien kuntalaisten – myös ikääntyneiden – etujen mukaista on vahvistaa sosiaali- ja potilasasiamiesjärjestelmää.

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaan vanhusneuvosto