JOKAISELLE TURVATTAVA HYVÄ KUOLEMA

JOKAISELLE TURVATTAVA HYVÄ KUOLEMA

Tämä kirjoitus julkaistiin Vantaan Sanomissa 28.3.2018

Vantaalla on useita hyvinvointiohjelmia. Niiden toteutumista myös seurataan.  Ohjelmissa tarkastellaan lasten, nuorten, työikäisten ja ikääntyneiden hyvinvointia. Vain yksi puuttuu, kuoleman vaihe.

Kuolemaa ei pidä dramatisoida. Elämän päättyminen kuolemaan on luonnollista.  Enemmistö kuolevista kuolee rauhallisesti. Itse kuolemaa ei pelätä, mutta siihen mahdollisesti liittyvä kipu pelottaa monia.

Sivistysvaltiossa kuoleman tulee tapahtua inhimillisesti. Hyvän kuoleman mahdollisuuden järjestäminen kuolevalle on meidän tänne jäävien kunnianosoitus lähtevälle. Jos jätämme ihmisen kuolemaan ilman asianmukaista saattohoitoa, se on heitteillejättö.

Saattohoitoa ja sen asianmukaista järjestämistä on jo pitkään yritetty nostaa päättäjien tietoon. Huonolla menestyksellä. Maan hallitus myönsi vuoden 2017 talousarviossa miljoona euroa saattohoidon kehittämiseen. Vaikka summa oli pieni, oli päätös periaatteellisesti tärkeä.

On hyvin tärkeä keskustella hyvän saattohoidon reunaehdoista. Saattohoito ei ole vain ihmisen välittömistä fyysisistä tarpeista huolehtimista. Henkiset ja hengelliset tarpeet ovat yhtä tärkeitä. Sairaalapapit tekevät tärkeää hengellistä työtä, mutta he eivät tavoita kaikkia henkisen tuen tarpeessa olevia. Vantaalla vapaaehtoiset huolehtivat usein saattohoidon henkisestä tuesta. Kaupunki on ollut valitettavan huonosti kiinnostunut asukkaidensa hyvästä kuolemasta.

Henkinen saattohoito lienee jatkossakin tarkoituksenmukaisinta järjestää vapaaehtoisten avulla. Toiminnan ohjaamisen tulee kuitenkin tapahtua ammattihenkilön johdolla. Kaikki halukkaat eivät sovellu vapaaehtoisiksi; mm. omaa surutyötään edelleen tekevien on syytä antaa vielä aikaa itselleen. Vapaaehtoisten koulutuksen tulee antaa riittävät valmiudet mm. erilaisuuden kohtaamiseen ja omien tunteiden käsittelyyn. Työnohjauksellisen lisäkoulutuksen tulee olla jatkuvaa.

Saattohoidon toteutuminen edellyttää sairaalaosastoilla kykyä koordinoida vapaaehtoisten toiminta niin, että se täydentää potilaan etujen mukaisesti hänelle annettavaa palliatiivista hoitoa. Valitettavasti sairaalamiljöössä vapaaehtoiset koetaan helposti häiriöinä. Oman haasteensa saattohoidon vapaaehtoistoiminnalle tulee asettamaan kotisairaanhoidon ja ehkä perhehoidon lisääntyminen sekä yksinäisten ihmisten määrän kasvu.

Kuoleman odottaminen yksin on järisyttävä kokemus. Kenenkään ei pidä joutua lähtemään täältä siinä tilassa. Kuoleman kynnyksellä ihminen tekee tiliä elämästään ja tekemisistään ja jos johtopäätös on; kaiken jälkeen olen yksin, on saattohoidon vapaaehtoisen läsnäolo todella tärkeää.

Otetaan hyvä kuolema osaksi kaupungin hyvinvointisuunnitelmia.

Jussi Särkelä
Vantaan Vanhusneuvoston puheenjohtaja