ISILLE

PUHEENI ISILLE

Puheeni Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:n maanantaikerhossa 13.11.2017.

Hyvät kuulijat

Kokoonnumme tänään maanantaikerhoomme eilisen isänpäivän merkeissä. Tänä vuonna isänpäivää on edeltänyt kummallinen keskustelu isän identiteetin häivyttämiseksi taka-alalle. Pieni vähemmistö haluaa, että meidän enemmistössä olevien pitäisi peittää ylpeytemme isyydestämme. Ajan henkeen kuuluu, että valtamedia antaa palstatilaa niin kutsutulle uudelle moraalille.

Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Hilja Pärssisestä. Hänestä on ilmestynyt dokumenttiromaani ja ensi maaliskuussa, naistenpäivänä 8. päivänä, hänestä ilmestyy tieteellinen elämäkerta. Hilja Pärssinen kuului niiden yhdeksäntoista naisen joukkoon, joista ensimmäisinä maailmassa tuli naiskansanedustajia. Hilja Pärssinen kertoi, että se oli mahdollista, koska suomalaiset miehet tukivat naisten tasa-arvopyrkimyksiä. Me miehet olemme ylpeitä isistämme.

Samassa tilaisuudessa keskustelu laventui pohtimaan feminismiä. Kansanedustaja, poliittisesta historiasta väitellyt valtiotieteiden tohtori Pilvi Torsti määritteli feminismin tärkeimmäksi tehtäväksi sukupuolen tunnistamisen. Näin ymmärrettynä feminismi palautuu mielestäni alkuperäisiin erilaisten ihmisten tasavertaisuus pyrkimyksiin.

Minun viestini ja uskon, että meidän kaikkien viesti miehille ja isille on: olkaamme ylpeitä miehisyydestämme ja isyydestämme. Luen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan tervehdyksen Isänpäivänä vuonna 2017.

”Suomen Isät,

Maamme tärkein pääoma ovat lapset, joiden elämässä teillä on suurempi merkitys kuin yksikään sana pystyy kuvaamaan. Teidän lapsenne arvioivat elämän tässä maassa hyväksi, yhdeksi parhaimmista koko maailmassa. Siitä suuri kiitos kuuluu teille. Sille kannustukselle, jota lapsille annatte. Sille lohdutukselle, jota pettymyksessä tuotte. Sille isän, miehen ja aikuisen mallille, joka teissä on.

Eikä yksikään kasvattaja ole täydellinen. Isyys ei ole oppikirjassa, isyys on arjessa. Eikä isyys ole helppoa. Sitkeyttä se vaatii. Paljon se ottaa. Mutta mitä meistä lopulta jää, näkyy lapsissamme.

Toivon, että olet isänä ylpeä siitä tehtävästä, joka sinulla kasvattajana on. Tiedän, että tahtoa kantaa isyyden vastuu, löytyy. Mutta toivon, että niissä tilanteissa, joissa apua ja tukea voi tarvita, me tohdimme sitä pyytää. Ja tältä yhteiskunnalta odotan, että isyyden arvoa nostamme, isyyden mahdollistamme parisuhteen kariutuessakin.

Kiitos Suomen isät tämän maan lasten kasvattamisesta. Kiitos, että iloitsette lastenne iloja, surette suruja, kannustatte ja rohkaisette pientä. Toivon, että useammin olette sen kiitoksen kohteena, jonka totisesti olette ansainneet.

Hyvää Isänpäivää!”