PUHEENI VANHUSNEUVOSTON 20 V. JUHLASSA

PUHEENI VANHUSNEUVOSTON 20 V. JUHLASSA

Vanhusneuvoston 20-vuotisjuhlaseminaari

22.10.2019

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaan vanhusneuvosto

Kuva: Pirkko Toivonen

ARVOISA JUHLAYLEISÖ

Pian joka neljäs suomalainen on ikäihminen. Tästä huolimatta asenteet ikäihmisiä kohtaan näyttävät vain koventuvan. Ikäihmisten ja vanhusviisauden arvostus on unohdettu sitä mukaa kun itsekkyys on vallannut alaa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä.

Ihmisten välistä tasavertaisuutta edistävä asenteiden muokkaus on ikäihmisten hyvinvointia kohottavan politiikan yksi aivan tärkeimmistä tehtävistä. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hänestä ei samalla hetkellä napsahda erityistä turvaa ja huolenpitoa tarvitseva, saati hoidokki. Enemmistö meistä kuolee kotiin tai viimeisinä päivinä huonokuntoisena tai sairauskohtauksen saaneena sairaalaan siirrettynä.

Vanhusväestö on nettoveronmaksaja. Me työllistämme kymmeniä tuhansia ihmisiä. Joka päivä 200 bussia matkaa maanteillämme kuljettaen eläkeläisiä kulttuuri- ja matkakohteisiin. Joka toinen Suomen kunnanvaltuusto tulisi päätösvallattomaksi, mikäli kaikki 65 vuotta täyttäneet valtuutetut päättäisivät jättää valtuuston samanaikaisesti.  

Ihmisten jäädessä eläkkeelle kulttuuri- ja liikuntapalvelujen käyttö lisääntyy eräiden kyselyjen mukaan jopa kolmellakymmenellä prosentilla. Silti harvoin puhutaan ikäihmisten tarpeesta kulttuuriin. Tässäkin on tärkeää, että ikäihmisiä – eikä ihmisiä ylipäänsä – nähdä vain kuluttajina. On myös tuotettava kulttuuria ikäihmisten näkökulmasta ja ikäihmisten ehdoilla sekä tuettava ikäihmisten omaehtoista kulttuuritoimintaa.

Ikäihmisten kulttuurista puhuessani olen voinut olla jo vuoden verran ylpeä vantaalaisuudestani, sillä Vantaan kaupungin kulttuuripalveluissa on yksi kulttuurituottaja, jonka tehtävä on yksinomaan huolehtia ikäihmisten oikeuksista ja mahdollisuuksista kulttuuriin, myös kulttuurin tekemisen näkökulmasta. Vantaa on tässä edelläkävijäkaupunki. On toivottavaa, että voimme täällä Vantaalla edelleen vahvistaa kulttuuritointa yleensä ja sen myötä vahvistaa ikäihmisten kulttuuritoimintaa selkein määrärahakorotuksin.

Tärkeää on myös varmistaa ikäihmisille tasavertaiset mahdollisuudet liikuntaharrastuksiin. Asenteista, joiden mukaan puistoihin pitää laittaa enemmän penkkejä väsähtäneiden vanhusten istua, tulee päästä asenteeseen: enemmän liikuntamahdollisuuksia ja -lajeja ikäihmisille ja lisää liikunnanohjausta ikäihmisille sekä lisää paikallisia vanhusten liikuntatapahtumia. Toivon joskus näkeväni leikkimieliset rollaattoriolympialaiset Vantaalla.

Puisto- ja katuvarsipenkit ovat toki hyvin tarpeellisia suurimmalle osalle asukkaita; niin lastenvaunuja työntäville isille ja äideille, uupuneille kauppakassien kantajille, suutelemaan istuville pareille kuin vanhuksille.

Ympäristön suunnittelussa ikäihmisten tarpeet tulee ottaa nykyistä paremmin huomioon. Tämä on haaste myös vanhusneuvostolle ja tulevien neuvostojen valitsijoille. Vanhusneuvostossa tulee olla maankäytön, ympäristön suunnittelun ja arkkitehtuurin osaamista.

Meillä Vantaalla rakennetaan asuntoja lähes neljälle tuhannelle uudelle asukkaalle joka vuosi. Tämä merkitsee suuria kaavaratkaisuja eri puolilla Vantaata. Muodostuu jopa aivan uusia kaupunginosia. Silti seutusuunnitellussa ja kaavaratkaisuissa ei juuri kysellä ja ajatella erikseen ikäihmisten tarpeita.

Ympäristön kaikinpuolisen suunnittelun merkitys kuntalaisten tarpeiden lähtökohdista tulee entistä tärkeämmäksi, koska muistisairaiden osuus asukkaista tulee kasvamaan. Muistisairaita arvioidaan olevan maassamme tällä hetkellä 200 000, joista työikäisiä 7 000. On selvää, että väestön ikääntyminen merkitsee myös muistisairaiden määrän kasvua. On myös kutakuinkin selvää, että nykyisin menetelmin muistisairaiden hoitaminen käy ennen pitkää kovin kalliiksi. On löydettävä keinoja muistisairaiden itsenäisen selviytymisen kohentamiseksi.

Muisti- ja ikäystävällisyyden huomioonottavissa asuinympäristöistä muistisairautta sairastavat ja fyysisesti toimintarajoitteiset henkilöt voivat jatkaa totuttua elämäänsä kasvavista tuen tarpeista huolimatta. Ja mikä hienointa, muistiystävällinen ympäristö antaa muistisairaalle ihmiselle mahdollisuuden elää yhteisön jäseninä muiden asukkaiden kanssa.

Muistiystävällisiä asuinkokeiluja on jo muutamia. Tunnetuin eurooppalainen muistikylä Hogeweyk sijaitsee Weespin kunnassa Hollannissa. Britanniassa Manchesterissa Old Moatin kaupunginosaan on sijoitettu paljon toimintakyvyltään heikentyneitä ikäihmisiä. Siellä on kehitetty ratkaisuja, joilla tuetaan yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta. Iäkkäille ihmisille järjestetään erilaisia työpajoja ja keskustelutilaisuuksia, joissa he voivat tuoda esille kokemuksiaan ja toiveitaan, arvioida asuinympäristöään ja priorisoida esitettyjä ratkaisuja. Manchesterissa iäkkäistä koostuva neuvottelukunta osallistuu aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun.

Suomessa muistiystävällistä asuinympäristöä on hahmoteltu Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa TÄYTYY-hankkeessa, jossa on ollut mukana Aalto-yliopiston Sotera-instituutti, Porvoon kaupunki sekä Savitaipaleen ja Lapinjärven kunnat. Lapinjärvellä tuotettiin erikseen Muistiystävällinen Kirkonkylä. Ympäristöministeriö julkaisi viime vuonna Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö -oppaan, johon tässä pääasiassa nojaan.

Viihtyisä ja toimiva asuinympäristö palvelee kaikkia kuntalaisia ja luo mahdollisuuksia kohtaamisille ja yhteisöllisyydelle. Suvaitsevan asenneilmapiirin luominen on osa toimivaa yhteisöllisyyttä ja muistiystävällisyyttä. On myös todettu, että aistivirikkeet auttavat ihmistä muistamaan ja keskittymään sekä suuntaamaan huomion omista asioista ympäristöön. Esteettisyydellä, aistien kautta syntyvällä mielihyvällä, on suuri merkitys ihmisten elämänlaadulle. Muistiystävällisyys palvelee kaikkia ihmisiä, vauvasta vaariin ja mummoon.

Pysähdyin muistiteemaan syystä, että haluan tässä tilaisuudessa korostaa muistisairauksien yleistymisestä ja tämän huomioonottamisesta kaikessa kaupungin päätöksenteossa. Olisi hienoa, että kymmenen vuoden päästä, kun vietetään Vanhusneuvoston 30 -vuotisjuhlaa, voitaisiin todeta, että Vantaalla on edetty ympäristössä ja asumisessa paitsi energiatehokkuudessa ja kasviviljelyssä talojen katoilla, myös muistiystävällisyydessä ja yhteisöllisyydessä.

Hyvät kuulijat

Ikäihmiset eivät ole homogeeninen ryhmä. Eläketurvakeskuksen tänä vuonna ilmestyneen (2/2019) tutkimuksen mukaan eläkeläisissä on sekä taloudelliseen tilanteeseensa tyytyväisiä ja hyvin toimeentulevia että heikommin toimeentulevia ja toimeentulovaikeuksia kokevia. Osalla eläkeläisistä on hyvä terveys, keskimääräistä korkeammat tulot, korkeampi koulutus, puoliso ja omistusasunto ja toisessa ääripäässä on puolestaan eläkeläisiä, joilla on heikoksi koettu terveys, pienemmän tulot, matalampi koulutus ja jotka asuvat yksin ja usein vuokralla.

Tuloerot ja yksinäisyys ovat suurimpia vanhuksia toisistaan erottavia tekijöitä. Suomessa mediaanieläke on 1 459 euroa kuukaudessa, siis huomattavasti pienempi kuin melko yleisesti käsitetään. Neljällä kymmenestä eläkeläisestä ansiot jäävät alle tuhannen euron kuukaudessa. Luvussa on tosin mukana kaikki eläkeläiset, mutta ei köyhyys nuoren ihmisenkään hyvinvointia kohenna. Köyhyys koskee erityisesti hyvinvointivaltiotamme rakentaneita iäkkäitä naisia.

Kuntatasolla emme voi eläkkeiden mataluudelle mitään. Mutta palveluja hinnoiteltaessa vähävaraiset vanhukset tulee ottaa huomioon. Tällä hetkellä erilaiset palvelumaksut vievät vähävaraisilta eläkeläisiltä juuri sen tulo-osuuden, jonka voisi käyttää kulttuuri- ja liikuntamenoihin.

Joka kuudes ikäihminen on yksinäinen. Kuvaavaa on yksinäisyyden synnyttämä syvä umpikuja. Yksinäisyyden pienessä sosiaalisessa ja psykologisessa piirissä eläminen vie ajatuksilta vaihtoehdot tilanteen korjaamiseksi. Yksinäiset vanhukset Vantaalla -selvityksen loppuraportin mukaan suuri osa yksinäisistä vanhuksista ei osaa kertoa, mikä heidän yksinäisyyttään voisi lieventää. Yksinäisyys on vakava ongelma, tiedetään että se voi jopa tappaa. Yksinäisyys ja rahattomuus osuvat usein samoihin henkilöihin.

Tällä hetkellä meillä Vantaalla noin 5 000 vähävaraista ja yksinäistä vanhusta elää tosiasiallisessa avovankilassa. Kun kodista voi lähteä vain viemään roskat ja käymään lähikaupassa sekä ambulanssikyytiin, niin eikö elämä silloin ole avovankilanomaista.

HSL:n avaus helpottaa lippujen alennuksella ikäihmisten liikkumista oli tärkeä askel. Vaikka askel oli pieni, on asiaan suhtauduttava myönteisesti. Olisi tärkeää, että HSL:n jäsenkunnat ovat valmiita siihen, että ikäihmisille myönnetään oikeus maksuttomaan liikkumiseen julkisissa liikennevälineissä. Se antaisi kerralla aimoannoksen hyvinvointia pääkaupunkiseudun ikäihmisille.

Arvoisa juhlayleisö

Olkaamme ylpeitä vanhusviisaudesta. Lapsilla ja nuorilla on kokemusta heidän ikäkaudestaan ja aikuisilla vuorostaan on kokemusta omasta ja aikaisemmista ikäkausistaan. Vain ikääntyneillä ihmisillä on kokemusta kaikista ihmisen ikäkausista. Tämä kokemus on vanhusviisautta, joka nykypäivän virtuaalisissa todellisuuksissa ja markkinahumussa useimmiten unohdetaan. Meitä nuorempien ikäluokkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä kuin me olemme tehneet, jos he kääntyisivät kuuntelemaan vanhusten viisautta.

Vantaan Vanhusneuvoston puolesta kiitän kaupungin päättäjiä. Vanhusneuvosto on kokenut, että sitä arvostetaan ja sen mielipiteitä on ruvettu kuuntelemaan. Erityinen kiitos siitä, että Vanhusneuvostolle on annettu koordinaattori, joka toimii neuvoston sihteerinä ja esittelevänä virkamiehenä.