TAVOITTEENA IKÄYSTÄVÄLLINEN KUNTA

TAVOITTEENA IKÄYSTÄVÄLLINEN KUNTA

Jussi Särkelä
puheenjohtaja
Vantaa vanhusneuvosto
Alustus Senioriliikkeen seminaarissa ”Tavoitteena ikäystävällinen kunta” 6.11.2018

MITEN VANHUSNEUVOSTOT VAIKUTTAVAT KUNNAN IKÄYSTÄVÄLLISYYTEEN?

Hyvät läsnäolijat, arvoisat Suomen Senioriliikkeen toimijat

Minulle annettu aihe ”Miten vanhusneuvostot vaikuttavat kunnan ikäystävällisyyteen” on tärkeä, myös kysymyksenä, aivan kuten se otsikossa on muotoiltu.

Pian joka neljäs suomalainen on ikäihminen, kun ikäihmisen kriteerinä käytetään 65 vuotta. Tästä huolimatta asenteet ikäihmisiä kohtaan ovat usein muuta kuin tasavertaisuuteen perustuvia. Asenteiden muokkaus on ikäihmisten hyvinvointia kohottavan politiikan yksi aivan tärkeimmistä tehtävistä. Kun ihminen täyttää 65 vuotta, hänestä ei samalla hetkellä napsahda erityistä turvaa ja huolenpitoa tarvitseva, saati hoidokki.

Eläkkeelle päästyään tai jäätyään – miten kulloinkin – ihmisen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ei suinkaan nouse, vaikka yleisesti näin ajatellaan.  Sen sijaan kulttuuripalvelujen käyttö nousee radikaalisti. Silti harvoin puhutaan ikäihmisten tarpeesta kulttuuriin.

Mielestäni on tärkeää, että ei nähdä ikäihmisiä vain kulttuurin kuluttajina. On myös tuotettava kulttuuria ikäihmisten näkökulmasta ja ikäihmisten ehdoilla. Juuri näinä kuukausina olen ylpeä vantaalaisuudestani, sillä ensi vuoden alusta Vantaan kaupungin kulttuuripalveluissa aloittaa kulttuurituottaja, jonka tehtävä on yksinomaan huolehtia ikäihmisten oikeuksista ja mahdollisuuksista kulttuuriin, myös kulttuurin tekemisen näkökulmasta.

Tärkeää on myös varmistaa ikäihmisille tasavertaiset mahdollisuudet liikuntaharrastuksiin. Asenteista, joiden mukaan puistoihin pitää laittaa enemmän penkkejä ikäihmisten istua, tulee päästä asenteeseen enemmän liikuntamahdollisuuksia ja -lajeja ikäihmisille ja lisää liikunnanohjausta ikäihmisille sekä lisää paikallisia rollaattoriolympialaisia. Nämä eivät suinkaan vähennä puiston penkkien tarvetta. Niistä hyötyvät myös vammaiset, pienten lasten äidit ja kaikki kansalaiset.

Ympäristön suunnittelussa ikäihmisten tarpeet on otettava huomioon. Esimerkiksi meillä Vantaalla rakennetaan asuntoja neljälle tuhannelle uudelle asukkaalle joka vuosi. Tämä merkitsee suuria kaavaratkaisuja eri puolilla Vantaata. Muodostuu jopa aivan uusia kaupunginosia. Silti seutusuunnitellussa ja kaavaratkaisuissa ei juuri kysellä ikäihmisten tarpeita.

Ikäihmisiä alentuneen toimintakyvyn omaavina ihmisinä pitävät asenteet näkyvät konkreettisesti juuri kertomissani esimerkeissä. Vanhusneuvostoille – tämä koskee maamme kaikkia vanhusneuvostoja - ohjataan usein vain sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä asioita. Kuitenkin Kuntalain § 27 mukaan vanhusneuvoston tehtävä on ottaa kantaa kunnan kaikkien toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen, toimintakyvyn tai ikäihmisten tarvitsemien palvelujen kannalta. Tämän lakiin kirjatun tavoitteen toteutumisen edistämisessä on myös senioriliikkeen toimijoilla tärkeä tehtävä.

Kuntalaisuus tulee olla ikäihmisille samanlaista elämistä ja osallistumista kuin sitä edeltäneillä ikäryhmillä.

Hyvät kuulijat

Olkaamme ylpeitä vanhusviisaudesta. Lapsilla ja nuorilla on kokemusta heidän ikäkaudestaan, aikuisilla on kokemusta niiden lisäksi aikuisuuteen sisältyvistä ikäkauden kysymyksistä. Vain ikääntyneillä ihmisillä on kokemusta kaikista ikäkausista. Tämä kokemus on vanhusviisautta, joka kaikenmaailman markkinahumussa on unohdettu. Meitä nuorempien ikäluokkien ei tarvitsisi toistaa samoja virheitä kuin me, jos he ottaisivat huomioon vanhusviisauden. Me myös kokemuspohjaisesti tiedämme miten elämän eri solmuissa kannattaa toimia. Vanhusviisauden avulla meitä nuoremmat voisivat välttää monta erhettä.

Ikäihmiset itse kokevat saavuttavansa vanhuuden keskimäärin 74 vuoden iässä. Tuolloin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön tarve alkaa kohota. Silti yli 74-vuotiaat ihmiset ovat ryhmänä nettoveronmaksajia. Ikäihmiset eivät käytä toisten ikäluokkien maksamia palveluja. Korostettakoon tätä: me maksamme veroina käyttämämme palvelut.

Otan esille vielä muutamia ikäihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Neljänsadan jäsenen Myyrmäen Eläkkeensaajat ry:n jäsenkyselyssä viime vuoden keväällä nousi esille yllä mainittujen lisäksi ikäihmisten hyvinvointiin – tai paremminkin sitä heikentävästi - asioita, joita pidän yleispätevänä sen perusteella, että monien kysymysten osalta vastaukset noudattivat mm. Eetu ry:n koko maatamme kattavia vastaavia kyselyjä. Mielenkiintoista on, että ikäihmisillä on tarve vaikuttaa. Se näkyy myös heitä koskevien kyselyjen suuressa vastausprosentissa. Myyrmäen Eläkkeensaajien kyselyssä vastausprosentti oli 75.

Vähävaraisuus on keskeinen ikäihmisten hyvinvointia pahasti nakertava ongelma. Myyrmäen Eläkkeensaajien jäsenistä lähes kolmekymmentä prosenttia katsoo, että palvelumaksut ja erilaiset omavastuuosuudet rasittavat liikaa heidän talouttaan. Lähes viidenneksellä tulot ovat alle köyhyysrajan. Tämä ongelma on ehdottomasti korjattava.

Toisaalta on muistettava, että Suomen eläkejärjestelmä on kansainvälisesti hyvä. Enemmistö eläkkeensaajista voi mukiinmenevästi tai hyvin.

Osa ikäihmisistä elää avovankilanomaisissa olosuhteissa, koska heillä ei julkisen liikenteen kalleuden vuoksi ole varaa käydä missään. Kysymykseen ”Liikkuisitko enemmän, jos juna- ja bussilippu ei olisi niin kallis”, peräti 63,8 prosenttia eli kaksi kolmannesta vastasi ”Liikkuisin”.

Pääkaupunkiseudun vanhusneuvostojen yhteiskokous viime kuun 24. päivänä hyväksyi julkilausuman, jossa vaadittiin julkisen liikenteen kaikkiin lippumuotoihin 50 %:n alennusta 65 vuoden iästä alkaen. Kannanotto lähetettiin paitsi HSL:lle, jokaisen neljän kaupungin kaupunginhallitukselle ja luonnollisesti medialle.

Eetu ry:n tekemässä kyselyssä yksinäisyyttä ilmoitti kokevansa joka neljäs vastaaja. Myyrmäen Eläkkeensaajien kyselyssä yksinäisyyttä kokevia oli lähes yhtä paljon.

Oma lukunsa on, että muut kuin ikäihmiset itse päättävät mikä, millainen ja missä on ikäihmisen koti. On perin kummallista, että yhteiskunnassamme pidetään edistyksellisenä ajatusta, että vanhukset pakkoasutetaan neljän seinän sisälle yksinäisyyteen apunaan vain niukka ja kiireessä tehtävä ja siten kylmäkiskoiseksi muodostuva asumisen ja hoidon tuki, jota vielä palveluksi kutsutaan.

Vaikka ikäihmisistä on laskentatavasta riippuen runsaan palvelun tarvitsijoita vain viitisentoista prosenttia, niin huonot palvelut heijastuvat kaikkiin ikäihmisiin tulevaisuuden pelkoina. Toimintakyvystään huomattavan osan menettäneiden huono hoito ja heitteillejättö murentavat kaikkien ikäihmisten hyvinvointia.

Hyvät kuulijat. Meitä on paljon. Me emme vain tahdo vaikuttaa, vaan me  vaikutamme. Samalla kun me teemme yhteiskunnastamme nykyistä inhimillisemmän, me teemme siitä paremman myös kaikille ihmisille. Kiitos.