ÄITI YMMÄRTÄÄ EIKÄ YMMÄRRÄ

Hannu Mäkelä
Vauvaunia
Kuvitus Marika Maijala
Tammi 2008
Siv. 33

”Kun vauva on hyvillä mielin hereillä, se katsoo ja yrittää kääntää päätä ja kädet heiluvat villisti ja suu käy. Ja samalla vauva kertoo kaikille mitä ajattelee: ”Aa-a. Ät-tä-ää-tä-hee.”

”Ja äiti kuuntelee ja ymmärtää eikä ymmärrä.”

Kirjailija Hannu Mäkelän tuotanto on valtava. Lastenkirjojakin häneltä on tullut nelisenkymmentä. Vauvaunia ei ole viimeisin, sen jälkeen on tullut kolme.

Kirjaa lukiessa mietin Mäkelän motiivia kirjoittaa lastenkirjoja. Kertooko se kirjoittajan leikkisästä, pilkettä silmässä olevasta luonteesta vain ovatko ne tekstiharjoitelmia vai mielikuvituksen treenejä. Yhtä kaikki, kun ”Vauvaunia” lukee rauhallisin mielin taustahälyttömässä tilassa ja antamalla ajatuksille oikeuden lentää, tarjoaa teksti myös aikuiselle lukijalle herkän pianosoolon tai viulun herkkyyden.

Palkittu kirjailija osaa tehdä tekstin. Lastenkirjoissa sanotaan ydin, tiiviisti. ”Kyllä isäkin oppii, kun vielä vähän kasvaa.”

”Non-nin-naa-pe-pive-ei-i-haa”, vauva sanoo. Mikä merkitsee suunnilleen seuraavaa: - Aika liikkuu niin kuin vesi, saavuin tänne haaveineni. Ja vauva lisää vielä hellästi: ”Pi-pe-pu-pe”. Se taas tarkoittaa: - Lintu pieni puuhun pesi.

”Vauvan uni on kuuliainen luonteeltaan. Se ottaa vauvan heti syliinsä ja nousee tuulen lailla kohti taivasta. – Minne tänään mennään, uni kysyy ja vauva avaa silmänsä, hymyilee, taputtaa käsiään ja vastaa: - Kauas, lämpimään… Eikä uni aikaile.”

Marika Maijalan kuvitus on selkeä. Hahmot piirtyvät pienen lapsen ymmärrettäviksi. Harmonisista kuvien värisävyistä erottaa piristäviä yksityiskohtia, jotka pitävät nuoren kuulijan vireyttä yllä.

Tämän yhden satukirjan perusteella palaan vielä toistekin Hannu Mäkelään. Jään odottamaan tuttavapiiriin kuuntelijoita.